terve taas pitkästä aikaa!
On mennyt muutossa ja remontissa viime kuukausi, enkä sen takia ole juuri ehtinyt kirjoitella. Toivottavasti tulevaisuudessa on enemmän aikaa. Pimeä alkaa jo tulla aikaisin, valoa riittää juuri neljään-viiteen.
Kävelin tänään ulkona ja tuntuu syksykin jo menneen osin ohi, kun lehtikasat ovat hävinneet. Ei enää rapise jaloissa. Lehdissä kävelemisestä syntyvä ääni on jotenkin mielelle rauhoittava. Ehkä kohina on hyväksi terävien signaalien keskellä. Kaunista on myös alhaalta tuleva syysillan valo, sen jotenkin kullankarvainen sävy, joka maalaa kaiken värisekseen. Sopii kelit hieman surumieliseen yksinäänoloon. Vaimo ja lapset ovat vaimon vanhempien luona jyväskylässä. Ite jäin lepäilemään kotiin ja vähän hommia tekemään. hommat on tehty joten enää oleilu jäljellä. Hankalampaa oleilu on, kun pitäisi koko ajan hallita rauhattomuutta ja toisaalta jos keksii tekemistä niin pysytä säilyttämään mielenkiinto ja keskittyminen.