Terve! taas...
Mietin tässä tätä kirjoittamiesta itseäään, että melko monimutkainen prosessi se on.
Vaikeinta minulla tuntuu olevan saada ajatukset riittävän selkeiksi, jotta ne voi edes pukea sanoiksi.
Suurin osa viheltää päässä ympäriinsä sen kummemmin sanoiksi siirtymättä. On melkoinen tietoinen ponnistus saada tuosta sekasotkusta selvää. Kuitenkin kirjoittamien itsessään on vapauttavaa.

Alussa on ajatus, joka ei edes vielä kunnolla ole olemassa. Tämä raakile otetaan kiinni ja kiinnniottamisen prosessi itsessään muokkaa ja jalostaa ajatuksen käsiteltävän selkeäksi. Viimeksi voidaan tietoisesti muokata informaatiota, mutta olennaisia muutoksia ei tässä vaiheessa enää tule. Lähinnä muutoksia tapahtuu esitysmuodossa.
Mielenkiintoista onkin tuo ajatusraakileiden syntyminen "alitajunnassa". Miten ne kehittyvät, assosiotuvatko ympäröivistä ja paljonko siten on mahdolllista vaikuttaa assosioaatioihin syöttämällä tietynlaista aineistoa?
entäpä sitten tuo kiinnisaamisen tapahtuma? Siihen ehkä parhaiten voisi vaikuttaa. Käsitteellistäminen tietoisen ja tiedostamattoman rajalla määrää ajatuksen muodon ja merkityksen. Mitenkä voisi puuttua tuohon prosessiin, niin että pystyisi paremmin tuottaman hyviä ajatuksia ja hallitsemaan niiden muotoa? Taitaa olla koko kirjoittamisen avainkysymyksiä... Ainakin tekstintuottamisen suhteen.
Itsellä tuntuu olevan liian tiukka seula tuossa välillä, etteivät kaikki ajatukset edes pääse läpi.