Tuntuu niin vaikealta päästää ulos mitään mitä mielessä on. Joutuu pakottamaan. Jotenkin ei vain tekstin tuottaminen kulje. tänäänkin olisi monta tuntia rauhallista aikaa, mutten saane aikaiseksi pientä pätkää enempää. Ahdistaa. Pitäisi pystyä kirjoittamaan enemmän itsestään ja ajatuksistaan. Mutta kaikki jää vähän niinkuin puolitiehen. Sain isänpäivälahjaksi runokirjan, mutten ole vielä "ehtinyt" avatakaan. Sekin hävettää.
Varmasti olisi hyvä kirja ja nauttisinkin sen lukemisesta, muttei vaan saa aikaiseksi. Jonnekin se kaikki aika kuitenkin katoaa. Mitä minä oikein teen kaikki valveillaolon tunnit? Tuntuu yliluonnolliselta tuo ajan kuluminen, jotenkin mystiseltä. Ihan kuin joku nopeuttaisi joka toista tuntiani puolella. Kaipa se aika kuitenkin tunnetiloista huolimatta menee vain yleiseen haahuiluun ja päättämättömyyteen. Hyödytöntä ja tehotonta aikaa! Pitäisi pystyä toimimaan ilman tuommoista tyhjäkäyntiä tai ainakin vähentämään sitä rutkasti.  Taitaa toisaalta mennä taas tuo liian tehokkuusajattelun puolelle, vaikka osin totta olisikin. Ei varmaankaan tässä vaiheessa paranemista voi odottaa ajankäytön tehokkuutta sataprosenttiseksi. Mua on kuitenkin moitittu terapiassakin liiasta täydellisyydentavoittelusta ja tehokkuuden hausta. nyt alkaa taas pää tuntua tyhjältä, pitää lopetta, ettei pakota itseään liikaa.

terve taas pitkästä aikaa!
On mennyt muutossa ja remontissa viime kuukausi, enkä sen takia ole juuri ehtinyt kirjoitella. Toivottavasti tulevaisuudessa on enemmän aikaa. Pimeä alkaa jo tulla aikaisin, valoa riittää juuri neljään-viiteen.
Kävelin tänään ulkona ja tuntuu syksykin jo menneen osin ohi, kun lehtikasat ovat hävinneet. Ei enää rapise jaloissa. Lehdissä kävelemisestä syntyvä ääni on jotenkin mielelle rauhoittava. Ehkä kohina on hyväksi terävien signaalien keskellä. Kaunista on myös alhaalta tuleva syysillan valo, sen jotenkin kullankarvainen sävy, joka maalaa kaiken värisekseen. Sopii kelit hieman surumieliseen yksinäänoloon. Vaimo ja lapset ovat vaimon vanhempien luona jyväskylässä. Ite jäin lepäilemään kotiin ja vähän hommia tekemään. hommat on tehty joten enää oleilu jäljellä. Hankalampaa oleilu on, kun pitäisi koko ajan hallita rauhattomuutta ja toisaalta jos keksii tekemistä niin pysytä säilyttämään mielenkiinto ja keskittyminen.

On kouluhommat vieneet aikaa melko paljon  ja nytkin "pitäisi " niitä olla tekemässä. Ajattelin kuitenkin pitää pienen luovan tauon. Viime kerrasta remontti on edistynyt paljon, toiveissa on saada se valmiiksi ensi viikolla.Enää puuttuu vain putkimiehen hommat (hoitunee tänään) ja  maalauksia. Joten hyvätlä näyttää.
Kotopuolessa lapset ovat vähän sairastelleet viime ja tällä viikolla. Onneksi on ohi. Kuten tiedätte, tuo käy raskaaksi kaikille. Soutulaitteen hankimme, jottan voisimme pitää kuntoa helposti yllä, muttei se mikään ihmekone ole; ei pysty ratkaisemaan sitä ongelmaa, ettei aikaa tahdo riittää millään mihinkään yksityiseen puuhailuun (kuten nyt tämäkin, kuukausi aikaa viime kerrasta).

Paljon olemme miettineet kaiken krääsän  ja haluamisen turhuutta. Haluamme yrittää radikaalisti vähentää omaisuuden määrää muuton yhteydessä. Hankalampi osuus onkin tuo  uuden välttäminen, pitäisi lakata tahtomasta mitään turhaa. Niin moni asia syväälisesti mietittynä on turhaa; muoti nyt ainakin on turhaa , miksi pitäisi joknin ulkoisen syyn takia vaihtaa pitämänsä vaatteet toisiin tietyin valiajoin? Muuta muutoinkin vaatteissa kertyy paljon löysää, tarvitaan vain kaksi vaatekertaa, joista toinen vuorollaan pesussa. Vastaavasti voidaan ajatella astioita (monenko kaapissa pölyttyy tavaraaa, joita ei ole vuoteen käytetty?), tosin niissä tarvitaan vierasvara. Netti kai nykyään oon kuitenkin pakollinen, jotta voiseurata aikaansa (opiskelijalle ainakin).
Ei niinkään tarkoitus ole tehdä tätä ekologisista syistä vaan jo kauan pohtimastamme onnellisuuden tavoitteesta, joka kuuluisi  budhalaisittain seuraavasti: lakkaa haluamasta,niin tulet onnelliseksi. Kaipa  kaikki uskonnnot tuon sisältävät , onhon niissä luostareita yms. Mutta buddhalaisuus lienee tunnetuin aatteen levittäjä. Lisäktsi tietenkin tämä on ekologisesti kestävämpää.

Tästä asiasta voisi kirjoitella pidempäänkin, mutta nyt on (taas) mentävä, muut saapuvat pian.

Meillä on ongelmia tv:n kanssa. digitv-kortit eivät oikein tunnu sopivan järjestelmään. Jos on kortti, josta tiedetään tekstitysten jne. toimivan, ei tietenkään löydy enää pci-väyläisenä...
Tuo selvinnee ajan kanssa, jossei muuten, niin odottamalla koneen päivitystä.

Muutoin on mennyt ihan hyvin, olin "yksinkin" perjantaista keskiviikkoon. Tosin meidän äiti oli täällä koko ajan melkein (perjantaita lukuunottamatta). Lauantaina käytiin askaisissa. Oli ihan kivaa, vaikkei sieniä kuivuuden takia löytynytkään. Puolukoita tulee hirveästi. Vielä eivät olleet vain aivan kypsiä. Taitaa nyt tulevana viikonloppuna olla aika poimia. No siis, hyvin sujui tuo meidän äidin kanssa tuo aika, ei astuttu toistemme varpaille. Eikä muakaan alkanut rasittamaan "paapotttavana oleminen" liikaa.

VAnhempi lapsi halusi jäädä vielä jyväskylään appivanhempien mökille. Ikävä sitä pientä tulee, onneksi pian on kuitenkin lauantai.

Vaimon kanssa keskusteltiin melko pitkään tänään elämän suunnasta ja tavoitteista. Hyödyllistä välillä käydä ajatuksia läpi jonkun kanssa, ettei vain yksin mieti. TAvoitteena kummallakin on lasten kasvattaminen kunnollisiksi ihmisiksi, oma kehittyminen ihmisenä ja vähän kulutusta ja tavaraa. Hankalampaa onkin sitten miettiä, mitä itsessä ja muissa on muutettava, jotta tavoiitteeseen päästään. Mun pitää ainakin muuttua jämäkämmäksi, jotta sanon mielipiteeni erityisesti kysyttäessä ja toimin niiden mukaan. Etten vain jättäydy muiden "arvokkaampien" mielipiteiden vietäväksi. Kaipa tuo on itsetunto-ongelma tai sitten en kykene sietämään ristiriitoja. Mukavaa kuitenkin oli kuulla molemmilla olevan jossei samanlaiset niin samansuuntaiset  mielipiteet. Käytännön toteutuksissa on tietty eroja.

Pian taas alkaa terapia, johon pitää henkisesti alkaa valmistautua...

Mietin tässä yhtenä päivänä, että jos käy jossaini  kylässä tms. ja vessapaperi loppuu ja tarjoutuu hakemaan lisää, niin miten kun on kysytty mitä laatua, voi ilmaista muutamalla sanalla mahdollisimman yleisen määritelmän vessapaperista. ts. miten ilmoittaa "mitä vain" määrittelemällä vessapaperi.

Tulin siihen tulolokseen, että "neliskanttista" lienee paperin suhteen hyvä.

On muutoinkin mielenkiintoista välillä pohtia asioiden pienintä yhteisä nimittäjää...